Pirjo Friedrich

Ruokapeli nuorille ja isovanhemmille

Owelassa ideoidaan nyt ruokaan liittyvää peliä, jota nuoret ja heidän isovanhempansa voivat pelata yhdessä. Ideointiin kutsutaan mukaan kaikkia 12-16-vuotiaita nuoria ja isovanhempia, joilla on suunnilleen sen ikäinen lapsenlapsi. Osallistujien ei tarvitse olla sukua keskenään.

Keskustelu on avoinna 19.11.-11.12.2012 osoitteessa owela.fi/ruokapeli. Keskusteluun voi osallistua itselle sopivina ajankohtina tai osallistumalla chatti-keskusteluun tiettyinä kellonaikoina. Loppuvaiheessa arvioitavana on erilaisia peli-ideoita, joihin pyydetään kehitysehdotuksia osallistujilta.

Ruokapeli on osa VTT:n ravitsemukseen ja peleihin liittyvää tutkimusta, jonka tavoitteena on löytää uusia tapoja innostaa eri-ikäisiä suomalaisia terveellisiin elintapoihin. Tutkimuksen rahoittaa EIT ICT Labs. Potentiaalisten peli-ideoiden toteuttamiseen haetaan erikseen rahoitusta.

Yksi kommentti

  1. Voisiko tuonne peliin upottaa mukaan klippejä siitä miten ruokaa on ennen tehty. Siis koiramäen tyyliin juoni “jyvästä leiväksi”, mutta sen esittävät kauniit ja nuoret mallit tai bb-julkkikset (halvempiakin olisivat). Moniko enää nykyään osaisi valmistaa ongella saadun kalan ruoaksi tai säilyttää raaka-aineita oikein? Miten ennen tehtiin?

    Nykyisin jos syö mäkkärin ulkopuolella, eli kotona, niin isonkin ruoan saa laitettua kun vetää muutamasta pakastepussista sisällöt vuokaa ja vuoka uuniin. Siitä tulee sitten tunnettu määrä lisäaineita, tuntemattomin yhteisvaikutuksin ja SIITÄ olisi kiva tarjota lisätietoa. Jos alle promille saa jostain lisäainekoktailista allergisia oireita, niin ne todennäköisyyslaskennalla eivät näy tuhannen hengen otantatutkimuksissa, mutta määrällisesti noita on jo suomessa pelkästään useampi tuhat. Olipa lisäaineuskovaisia vainoava tutkimusmenetelmäfanaatikkojen inkvisitio mitä mieltä tahansa, pitäisi oikeastaan alkaa puhua uniapnea-tekijästä, eli erittäin harvinaisista ja harvinaisista, mutta haitallisista ja joillakin esiintyvistä vaikutuksista.

    Itse huomasin, että en sairastanutkaan keliakiaa, oireet katosivat pelkästään leipämerkkiä vaihtamalla. Nyrkkisääntö näyttää olevan, että kuta robustimpaa ravintoa, sitä niukemmin tulee oireita. Pelin voisi siis valjastaa erittäin laajaksi tieteelliseksi apuvälineeksi, jos pelissä kysellään erilaisten ruoka-aineiden vaikutuksista ja vastaukset lähettämällä voi voittaa jonkun etelänmatkan koko perheelle tai interrail-kortit kahdelle. Luotettavuus ei ehkä ole sairaalahotellin tasoa, mutta laajuudeksi jos saadaan tuhansia tai kymmeniä tuhansia, niin antaa paremmin suuntaa.

    Nettipelin kautta olisi mahdollista teettää laajaotantaisia tutmuksia “monellekko tulee oireita viimeviikon reseptistä” jossa siis on jokin epäilyn alainen ruoka-aineiden yhdistelmä tuttkittavana.

    Olisi myös upea alusta ja puuhaa mummukoille, jos heiltä kerättäisiin kaikenlaisia vinkkejä ja oppeja siitä miten ruokaa ja raaka-aineita ennen säilöttiin, käsiteltiin, jalostettiin, muokattiin ja valmistettiin. Miten ennen arvioitiin onko mikäkin ruoka vielä syömäkelpoista. Tämän ulosoton varmasti taltioisi mielellään tai erittäin mielellään jokin marttojen kaltainen organisaatio, tai jopa ihan folkloriikan, kotitalouden ja huoltovarmuuden virallinen historia.
    Ehdotan tätä siksi, että vielä on sotien jälkeisen pula-ajan kokeneita mummuja voimissaan kertomassa, mutta laajamittainen tietämys uhkaa kadota. Tällaiset pelit nettiversioina olisivat aivan erinomaisen hyviä alustoja hiljaisen tiedon keräämiseen, olipa kyse mummukan keinoista ryöpätä ja säilöä sienet turvallisesti, tai vaarin keinoista rakentaa kaatumaton kiviaita savi- tai moreenimaalle.

    Toivottavasti saataisiin ruokapelin alustasta tuollainen teknisempi peli, jotta perimätietoa saataisiin nopeasti talteen aikaisemmin kuolevista papparaisista! Perustelen tarvetta talotohtori-syndroomalla, eli lisäoppi ei ole tuonut autuutta, vaan liukuhihnateollisuuden osion, joka ei ole kopioitavissa sellaisenaan jokapaikkaan. Muistelen nähneeni jossain arvion, että suomesta ei välttämättä enää löytyisi sellaistakaan osaamista, jolla kyettäisiin suorittamaan eduskuntatalon kivirakenteiden lujuuslaskelmat