Zap

VTTläisille yrittäjyyden aiheita

Ehdottaisin, että VTT:n uusiin haasteisiin siirtyvä väki saisi hyvissä ajoin tutustua Owelan, erityisesti sen vanha Owelan ideoihin, jos sieltä löytyisi jotain kokonaan uutta tai vanhan korjailua, josta porukka voisi itsensä työllistää.

Lisääkin keksin kunhan ehdin.

Yksi kommentti

  1. Ja tässä kesähelteen hauduttamia ideoita: suomen akateemisesti korkeakoulutetut, tässä tapauksessa tutkijat, jos ovat riittävän päteviä opetustyöhön, niin voisivat myydä kansainvälistä opetusta ja koulutusta kolmansiin maihin, mutta uutena ideana(?) että joku toinen valtio kustantaisi koulutuksen kehitysapunaan.

    Olikos teillä logistiikkaan erikoistuneita tutkijoita lähdössä? Se vaateideapuolelta tuttu ehdotus tarvitsisi jonkun vetäjäksi, siis se että kolmikirjaimisen vaatekierrätysjärjestön keltaiset vaatekeräyslaatikot keräisivät myös rikkinäistä vaatetta ja valtion kehitysavusta maksettaisiin sen rikkinäisen erittely, käsittely ja korjaus TAI paikallisten työllistämiseen tähtäävänä apuna rikkinäisen vaate-erän mukana lähtevä korjaustarpeisto.

    Oliko teillä yhtään agronomia/vast? Kun ehdottaisin semmoista työkiertoa, että kainuun autiotilat lunastaisi valtio tai valtion projektiorganisaatio ja sinne houkuteltaisiin jonkun stipendin turvin jostain ylikansoitetuilta alueilta tai vaikka kiinan kylmiltä alueilta maanviljelijöitä. Suomi saisi lisää tuotantoa hiipuvasta maanviljelijöiden ammattikunnasta huolimatta (joko omaan käyttöön TAI vientiin), joku maa maailmassa saisi nykyaikaiseen maanviljelyyn oppisopimus-tyylisesti perehtyneitä viljelijöitä. Tuommoinen hanke tarvitsisi promoottori-lobbarin, joka osaa lirkutella rahoituksenkin vaikka EU:sta asti. Ajattelen asiaa isolla mittakaavalla: ruoan tarve globaalisti lisääntyy ja tuotantokelpoinen pinta-ala senkuin vaan vähenee… Suomelle iso mahdollisuus!

    Onko teillä ketään Norjan tuntijoita? Tekniikkalehdissä kun on tämäntästä juttua miten suomi-insinööri vuolee Norjassa kultaa ja hukkaa sen kalliimpaan elintasoon, niin eikö kukaan osaisi tehdä hautomon kaltaista parittamoa, jossa suomalainen halpa-insinööri tai insinööritoimisto voisi kohdata insinööripulaa potevien maiden työnantajia TAI sikäläiset metkut ja kulttuurin tuntevia suomalaisia työntekijöitä? Tämän idean kannattavuus varmistui itselle siinä vaiheessa kun näin jutun, että kiinalainen insinööri tienaa jo paikoin saman mitä suomalainen vastine.

    Asioita prosesseina tarkasteleva lobbari tarvittaisiin, jotta opetusministeriössä ymmärtäisivät, että monitutkinnot ja poikkitieteellinen osaaminen on seuraava suomen keihäänkärkivahvuus globaalia tarjontaa vastaan viennissä ja konkurssia vastaan julkisella.
    Kunnossapitokoulutettu liukuhihnatyöntekijä, tuotantotalousinsinöörin koulutuksen saanut minkä tahansa vastaavan tasoinen osaisi nähdä alansa hiukan eri näkökulmasta, sähköputkimies, arkkitehti-rakennusinsinööri, sahainsinööri-huonekalumuotoilija, terveydenhoitaja-sosiaalihoitaja jne. Hyviä esimerkkejä löytyy jo: sairaanhoitaja-apteekinmyyjä, jäätelövalmistaja-rullakonvalmistaja, talonmies-siivooja, akateemisilla tasoilla paljon kirjavammin yhdisteltyinä.
    Tähän sopii lainaus eräästä tv-elokuvasta: “Siellä kaupungissa teillä varmaan on oma lääkäri joka reiälle, mutta täällä pitää osata tehdä itse.”