Pirjo Friedrich

Verkkotyökaluja kestävän kehityksen vaatebisnekseen

VTT:llä valmistellaan EU-projektia, jossa tavoitteena on edistää ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää vaateteollisuutta sekä helpottaa kuluttajia tekemään kestävän kehityksen mukaisia valintoja vaatteita ostaessa ja käyttäessä sekä käytön jälkeen.

Ideana on kehittää sosiaalisen median toimintamalleja ja työkaluja, jotka mahdollistavat uusia liiketoimintamalleja kestävän vaatetuksen ympärille.

Millaisia ekologista kuluttamista tukevia palveluita netissä voisi olla? Millaista tietoa itse kaipaisit vaatteita ostaessa? Tiedätkö, mikä on ekologisin tapa huoltaa vaatteita? Mitä vaatteillesi voisi tapahtua sen jälkeen, kun et itse enää käytä?

8 kommenttia

  1. – Ehdottomasti saatava sellaisia palveluita, joissa netissä (ei pelkästään somessa) voi varata vaikka napin korjauksen, lahjeen lyhennyksen tai vastaavan palvelun.
    – Tuollaiset palvelut on karkoitettu kauppakeskuksista pois, tai sitten hinta on järjetön. Joskus pohdin ajatusta että vanhaan kauppakeskukseen koottaisiin kaikenlaista mahdollista korjauspalvelua, parkkihalliin autokorjaamo, -pesu ja -katsastuspavelukin. Takuuvarmasti kysyntää, mutta rahojen päällä kun istutaan liian kalliissa puvussa ja alla on huoleton työsuhdeauto, niin ei tuollaisen arvoa ymmärretä. Vielä ainakaan. Kuluttaminen on helppoutta, ei tietoinen valinta.
    – Villa on materiaalina kallis, mutta hoidettavana helppo: tuuleta ja pyörittele joskus lumessa. Villasekoitepukukin oikenee kun sen laittaa henkarissa suihkutilan höyryyn muutamaksi hetkeksi. Villamatosta irtoaa punaviinikin puhdistetulla bensiinillä.
    – Maksaisin hyvin lasten goretex housuista, joissa olisi vaihdettavat lahkeensuut! Kriittisin paikka mennä rikki ja siitä ne menee hyvinkin nopeasti rikki, jolloin koko housu on pilalla. Tarrapaikat kun eivät oikein kestä pesua.

    Kun omat vaatteet poistuu käytöstä, toivoisi niiden päätyvän keltaisesta keruulaatikkojärjestelmästä vaikka jonnekkin maanjäristysalueelle, missä ei haittaa jos toppatakissa on ilotulitteen polttama tai villapaidassa punaviinitahra. Voisin vaikka laittaa pari ropoa mukaan, joilla saa hankittua kiinalaisia halpoja parsinneuloja ja lankaa vaatteiden kenttäkorjausta varten, työllistäisin siinä samalla jonkun ompelijattareksi jonnekin takapajulaan.

  2. Tässäpä monta hyvää ja tarpeellista asiaa! Juuri tällaisia haluamme tulevassa tutkimusprojektissa edistää.

    Kysymys kuuluukin, miten tällaisista pikkupalveluista voitaisiin tehdä helpompia? Miten kuluttajien ideat vaihtolahkeista ja muista parannuksista saadaan suunnittelijoiden tietoon? Ja miten kuluttajien asenteisiin voitaisiin vaikuttaa niin, että vaatteiden hyvää hoitoa, kierrätystä ja korjausta arvostettaisiin enemmän?

    • iloinen

      Hei Pirjo, näen järkeä on tuo lapsiperheiden vaate asia, jossa on ehdoitettu lasten vaatteisiin vaihdettavia lahkeita. Tämän ei pitäisi olla ongelma. Käsittääkseni vetoketju olisi riittävä ratkaisu ja ihon puolella vetoketjun kohdalla tietenkin kangas, joka pehmentää, ettei paina ihoa ja päällipuolella kangaspala vetoketjun päällä, oka estää vetoketjuratkaisua jäätymästä talvella. Tuo olisi kehittämisen arvoinen tuote. Tietenkin ennen valimistusta pitäisi tehdä kuluttajakysely jo tässä vaiheessa, jotta nähdään todellinen kysyntä ja reaali hinta, eli mitä kuluttajat ovat valmiita maksamaan tuotteesta ja irtolahkeista. Esim. peruspaketti housut+ 4 irtolahkeet. Eli hinnan ja kuluttajan pitää kohdata. Näissä ennen valmistusta teollisesti koe-erä ja koekäyttö ja mahdolliset muutokset. Lopullisessa prosessissa tuotteen myynti varmistetaan ja valmistuskustannukset kuitataan pois ennakkovarauksilla. Eli etukäteisosto-optiolla, joka ratkaisee tuotteen markkinoille tulon.

      • Eipä ollut ajatuksena kallis ja vettä laskeva vetoketjuliitos, vähän pääsi yllättämään.
        Sellaisen analogian olen havainnut, että lasten vaatteet kuluu puhki samoista kohdista mistä auto kukkii ensin. Lahkeissa siis se alin kohta, joka eniten osuu maahan, autoilla lokasuojan tai oven reuna.

        Lahkeensuuhun ajattelin mattoteipin hirvittävällä liimalla varustettua “kulutuspalaa”, jos se liima ei heikennä gore texin ominaisuutta kulutuspalan ja varsinaisen lahjeen rajapinnassa. Tai sitten sama velcro-tarralla, lahkeen puolelle se kangas ja koukut kulutuspalaan. Jotain läpiniittauksen tapaista kiinnitystä voisi myös pohtia, jolloin läpivientiholkit saisi jo tehtaalla, yhden lisätyövaiheen avulla, koska lahkeensuun kulutuspalan tarve on luokkaa 1-4cm.

        Ajattelin myös kokeilla jotain vanhoista työhaalareista tai puhki kaadutuista gore tex-ajopuvuista tehtyjä säärystimiä, jos ei erätarvikeliikkeistä löydy lasten malleja. Aikuisille löytyy kyllä. Jos ostaisi kiinalaisesta hikipajasta satsin gore tex hihoja ja teettäisi toisessa gumminauhalle kiinnitysnapit ja toiseen päähän kiristysresorit, niin saisi halvalla syksyyn koe-erän markkinoille. Jos otetaan hyvin vastaan, äkkiä uutta tilausta että kevätloskaan ehtisi viimeistään. Ehkä joku street fighter tai transformers -juttu pitää keksiä logoksi jotta saavat myös käyttäjäkunnan hyväksynnän…

        Tai jos ei innosta puuhastella, haen kirppikseltä junnu-syndit, heitän muovit pois, ja katson miten pitkään ne suojaa gore tex haalarin lahkeita. Lisään vuoriin kesäksi vanhasta ajopuvusta nahkaa niin saan kyysuojat samalla.

        Kaikella kunnioituksella, mutta mikään markkinatutkimus ei anna niin luotettavaa tulosta kuin omin silmin nähty, korvin kuultu ja käsin kosketeltu prototyyppi tyrkytettynä sopivaa kanavaa pitkin. Markkinatutkimus on vain johdon keino suojautua potkuilta epäonnistumistilanteessa. Pien-erä suoraan tilattuna ja oikein myytynä (joukkueiden ja luokkaretkirahastojen provikalla suoramyymä tuote) halpaan hintaan, siis se kate jolla voidaan elää useampi vuosi, auttaisi näkemään onko tuotteella kysyntää vai ei. Jos onnistuu, saa kevätkaudelle toisen satsin ja hintaa voi pikkuisen tarkastaa ylöspäin ja myydä verkkokaupan kautta. Myydään samaa tuotetta vähän kevyemmästä materiaalista kesäksi punkkisuojana, syksyllä taas haalarisuojaa kevääseen saakka, jolloin hyödynnetään se imagoarvo ympärivuotisesti omassa suppeassa tuotevalikoimassa. Lahkeiden kuluminen ärsyttää, punkit pelottaa, kumpikin syy myy.

        Hitaan ja huolellisesti markkinatutkitun hyväkisikäyttöhinnoittelun kulta-ajat lapin kelolinnoissa pidettyine itsekehuseminaarimatkoineen lienevät suomessakin pikkuhiljaa jo katoavaa kulttuuriperinnettä, tällainen yhteenvetävä pika-analyysi yt-uutisoinnista, työttömyystilastoista, ruoan halpuuttamisesta ja uudesta hallitusohjelmasta jos vedetään.

    • iloinen

      Uskon , että tiedottamalla ja sellaisesta kerskakulutuksesta puhumalla saadaan kuluttaja ajatteleen oikeasti, mikä on järkevää ja kansantalouden kannalta kestävää kehitystä tukeva ratkaisu. Tuo vaatteiden hyvä hoito on jo kyllä vaatteiden ns. pesuohjeissa ym ohjeistuksessa, mutta sellaisena motivoivana tekijänä näen tässä rahan. Eli kuinka paljon rahaa he heittävät menemään.
      Tietenkin motivoivassa keskustelussa on mielekästä aloittaa keskustelu lähinnä kysymällä, mitä tekisitte 4000,00 tuhannella eurolla rahaa. jonka tietämättänne heitätte menemään. Kysymys on sellainen, että se laittaa ihmisen ajattelemaan.
      Ennen edellistä kysymystä voisi kysyä, oletteko halunneet tehdä lomamatkan, mutta butjetti ei ole sallinut sitä?
      Kun asia perustellaan tosiasiallisesti , niin en näe estettä kehittämiselle ja säästämiselle tuossa asiassa. Jos perheessä on esim. 5 lasta, niin siellä säästö on jo suuri.

      • Kyllä pistäisin vastuuta vähän sinne sisäänostajien ammattikunnan suuntaankin, että jos kangas kestää vaikka 90-asteisenkin pesun ja rummutuksen, mutta printti nipin napin 40 asteisen pesun ilman rumpukuivausta, niin miksi niitä vaikeita vaatteita pitää ostaa vaatejätteeksi?

        Olisi edes markkinatutkimusmalli kassa hypisteltävänä että miten paljon suomessa toistaiseksi saamattomissa olevaa tuotetta ostetaan liikkeen verkkokaupasta, jos siinä on peruominaisuudet hyvät mutta ulkonäkö printitön ja koruton ja siksi jonkun mielestä huonosti myyvä.

  3. No jos vaikutusvaltaa olisi tai vaikutusvallalle saisi ehdotuksia tehdä, niin:
    – Työn verotukselle jokin järkevä alaraja. Ei vitosen napinompelusta voi veroja maksaa! Vitonenkin on liikaa, kun raksalla tuonti-ukot tienaa raskaassa ulkotyössä kympin tunti ja siitä alaspäin. Pari euroa per nappi nettona, niin kiireisenä päivänä pääsee jo palkoille. Suomessa on ihan perverssi tapa ajatella kaikki bruttona ja prosentteina, vaikka kaikesta maksetaan oikealla nettorahalla!
    “Netto nappikauppaan” olisi varmaan mun slogan jos eduskuntavaaliehdokkaaksi rupeaisin…

    – Tummankeltainen, kolmikirjaiminen vaatekeruulatikko sanoo, että älä laita tänne rikkinäisiä tai likaisia vaatteita. Ymmärrän että vain pestyjä, mutta miksei tosiaan katastrofiavuksi kelpaavia ruokatahraisia tai vähän rispaantuneita vaatteita saa laittaa? Voisiko valtio ostaa kehitysavuksi tältä järjestöltä heille myyntii kelpaamattomat vaatteet ja lähettää ne lentorahtina häräapuna aina sinne missä katastrofi iskee, jotta saataisiin yksi luukku vaatekeräystä varten? Voisiko joulupatakeräyksen tai vastaavan kautta kerätä niitä ompelutarvikkeita tuonne mukaan? Painotan, että ehdotukseni auttaa heti eikä seuraavalla satokaudella tai seuraavien vaalien jälkeen, ehdotus työllistää ja usein jonkun naisen tai tytön, ehdotus edistää materiaalin kierrätystä.

    – Suomessa on se globehope. Painostettuna tai maaniteltuna joku imagoherkkä suurmerkki voisi ottaa siitä “tuotekehitysyksikön” itselleen, antaa ylijäämiä tuotannostaan heidän tuotteitaan varten ja saada vastapalveluksena omakustannusrahoitettuja ompelimo- ja suunnittelupalveluja, jossa tavalliset ihmiset esittävät toiveita vaatteista vaikka lastentarhan vanhempainillan aluksi tai kauppakeskuksen vaatekauppojen ovella. Siis ihan näyttää lapsen päältä että kato nyt, tuosta ne kuluu ja tällaista joskus ajattelin että onnistuisikohan. Ja kuluttajan pitää hyötyä ideastaan vähintään koekappaleen, jolukukinkun, risteilyn tai etelän perheloman verran, riippuen miten hyvä idea on ollut yritykselle.

    – Vaatteiden korjausta ei arvosteta, jos se maksaa nykysummia. Korjaamoilla tulisi olla alennettu alv-kanta ekoperustein, myös tilavuokrissa, jolloin olisivat halutumpia asiakkaita tilavuokraajillekkin.

    – Materiaalin kierrätysaste olisi sopiva numeerinen pohja tuotteen valmisteveron/tullin määritykseen, jolloin kauppa ei olisi se joka joutuu tekemään eettisen valinnan, kauppa näkisi valinnan eettisyyden suoraan verollisessa hinnassa. Sama tilanne kuluttajalla, eikä verottajallekkaan tule paha mieli kun arvonlisäveroon ei tarvitse kajota.

    – Missään ei ole kunnollista, helppoa ja maksutonta materiaalitietopankkia, jossa kerrotaan miten mikäkin materiaali käyttäytyy ja miten mikäkin materiaali saadaan pestyä, tahrapuhdistettua tai korjattua. Sellainen pitäisi kerätä ja painattaa muutaman vuoden välein kirjaston käsikirjastoon varmuuskopioksi.